Iltakävelyllä talvisessa Knighstbridgessä



Lauantaisen Umberto Econ jälkeen poikaystäväni tuli minua vastaan Notting Hill Gaten asemalle. Kävimme yhdessä syömässä paikallisessa kiinalaisessa ja kävelimme sitten Hyde Parkin eteläistä viertä aina Knightsbridgen asemalle asti. Onneksi olin varustautunut iltaan uudella toppatakillani, sillä vaikka päivä oli - taas kerran - ollut vuodenaikaan suhteutettuna todella lämmin (Tottenham Court Roadilla mittari näytti +11 C*!), muistutti ilta hyytävyytensä puolesta kotoista Suomea.

Vajaan kolmen kilometrin reittimme kulki suoraan samaa tietä pitkin koko matkan ajan, mutta tylsä se ei silti ollut: kävelyn varrelle mahtui niin kauniisti valaistuja hotelleja, upeat Albert Hall ja Monument kuin tumman puiston kupeesta yhtäkkiä esiin noussut jättiläismäinen ja täysin valaisematon high rise. Reitin loppupäässä meitä odotti Knightsbridgen metroasema, ja vaikka kylmyys yrittikin kirittää kulkijoita mahdollisimman nopeasti tuben ovista sisään, oli meidän pakko pysähtyä ihailemaan alueen upeita jouluvaloja.


Knightsbridge on ainakin minulle tuttu lähinnä Harrods-tavaratalostaan ja maineestaan varakkaiden eksklusiivisena leikkikenttänä.  Paikallisten asuintalojen viiden tähden hotellin auloja muistuttavia ssäänkäyntejä ja lasiseinän taakse rajattuja, valvontakameroilla varustettuja sisäpihoja katsellessa meitä rupesi kuitenkin lähinnä naurattamaan. On jotenkin absurdia, että joku oikeasti kutsuu kodikseen jotain gosspi girl -sarjan lavasteita muistuttavaa kerrostalokartanoa -  ja vaikka moni varmasti vaihtaisi luksusasuntojen omistajien kanssa paikkaa, vaikutti kokonaisuus samalla jotenkin surkuhupaisalta. Akvaariomaiset metrien mittaiset ikkunat ja kivijalassa hienosteleva Rolex-liike: are u for real? ;)


Kaikesta kritiikistä huolimatta minun on kuitenkin myönnettävä, että Knightsbridge näyttää aivan huikealta: varsinkin, kun näyteikkunoiden ja talvivalaistusten ihailuun ei edes tarvitse rajatonta luottokorttia. ;) Harrdos ja toinen kuuluisa tavaratalo Harvey Nichols kilpailivat loistossa keskenään, ja myös alueen kadut ja puut olivat saaneet lähestyvän juhlan kunniaksi ylleen fantastiset talviasut.


Viikonloppu oli kokonaisuudessaan niin täynnä ihanaa ja kiinnostavaa ohjelmaa, että sunnuntain otin tosi rennosti. Päivän ainoa oikea ohjelma koostui salikäynnistä: ostin kortin yliopistomme kuntosalille jo kolme viikkoa sitten, mutta sain vasta nyt aikaiseksi lähteä oikeasti kokeilemaan lontoolaista yliopistoliikuntaa. Note to self: pelkkä salikortin omistaminen ei vielä itsessään ole urheilua. ;) Olin liikenteessä kaverini kanssa, mikä oli tosi kivaa, sillä tunnen aina itseni uudella salilla ujoksi amatööriksi, jonka on parempi olla koskematta mihinkään monimutkaiselta näyttävään laitteeseen, haha. En tälläkään kertaa uskaltautunut varsinaisiin lihaskuntolaitteisiin, mutta puoli tuntia juoksumatolla ja puoli tuntia kuntopyörällä riittivät mulle muutaman kuukauden liikuntatauon jälkeen ihan mainiosti, I reassure you. ;)

Kommentit