Rostov, my love

Tunnette varmaankin en ole koskaan -pelin matkailufanien kehittämän serkuksen, en ole koskaan käynyt -leikin? Tarkoituksena on siis enemmän tai vähemmän leikkimielisesti vertailla matkavalloituksia ja päteä mahdollisimman eksoottisilla matkakohteilla. Ystäväni G voittaisi Karibian matkojensa, Seychellit-purjehduksensa ja Etelä-Koreaan suuntautuneen vaihtonsa ansiosta kisan helposti, mutta mullakin on takataskussani yksi villi kortti, jonka vilauttaminen ei ole vielä koskaan pettänyt: synnyinkaupunkini Rostov!

Vaikka Rostov on Etelä-Venäjän keskus ja yli miljoonan asukkaan metropoli, tuntevat suomalaiset sitä hyvin heikosti. Olen yhtä hymyä jo, jos keskustelukumppanini väittää joskus kuulleensa  paikasta, puhumattakaan, jos joku suomalainen paljastaisi kaupungissa käyneensä (never happened). Itse asiassa, yleisin reaktio kun kerron Rostovin lämpimästä ilmastosta ja maantieteellisestä sijainnista taitaa olla "Mitä? Mä luulin että Venäjällä on aina kylmä!".

Oion tietysti mielelläni väärinkäsityksiä kaikille jotka jaksavat kuunnella - ja kuulemani mukaan joskus myös niille, jotka eivät niinkään jaksaisi. ;) Niinpä päätin tällä kertaa hoitaa promoamisen tuhat kertaa tehokkaammalla tavalla - kuvien avulla. Nyt mukana on vain viime syyskuussa viikon reissullani napsimiani kuvia, mutta mulla on niitä varastossa vielä paljon lisää edellisiltä matkoilta, eli beware. ;) Kuvareportaasi etelä-venäläisestä arjesta alkaa nyt, olkaa hyvät!


Siinä vaiheessa kun herään, kantautuu keittiöstä yleensä paistinpannun sihinä ja houkutteleva tuoksu. Ei kun tohvelit jalkaan ja aamupalalle! Venäläisessä kodissa vieraille muuten tarjotaan aina mahdollisimman mukavat sisätossut, niin että minua aina nolottaa, kun en itse pidä vieraiden varalta varaparia varastossa.


Rostovilaiset arbuusit - nam. Vierailuni ajoittui juuri sesonkiaikaan!


Ystäviemme puutarhassa kasvaa viinirypäleitä.



Muotia, johon vain harvalla on varaa.


Bussijono keskustassa. Kyllä, kuvassa ihmiset jonottavat seuraavaa bussia. Ihmettelen, ettei sama käytäntö ole vielä rantautunut Britteihin, englantilaiset nimittäin suhtautuvat jonottamiseen suorastaan fanaattisella innolla.


Ja jonottamisen jälkeen sisäkuvaa bussista.


Tungosta keskustorilla.


Kalatiski - kuivattu kala on yksi rostovilaisen keittiön kulmakiviä. Jostain syystä kukaan suomalainen ystävämme ei ikinä suostu maistamaan sitä. :P


Katunäkymää  iltahämärässä.



Jonkin aikaa mun käynnin jälkeen kaupungilla juhlittiin Rostovin synttäreitä, ja pitkästä historiasta kertovia kauniita julisteita oli ripustettu katujen varsille.


Paikallisessa kahvilassa.

Vaikka tämän reissun pääantina olikin kylässä kiertely ja ihan tavallinen rostovilainen arkielämä, ehdin piipahtaa myös kaupungin kauniissa keskustassa. Päätänkin siis tämän postaukseen muutamaan ihanan Rostovin keskustassa napattuun kuvaan. Innostuin tosin tästä sen verran, että teille on ihan pian tulossa vielä toinen Venäjä-aiheinen postaus. Hei, mähän varoitin, ja joskus vaikka ei kiinnostaisikaan. ;)








Kommentit